Puuteria Lyngenissä

Suomen Alppikerho järjesti jälleen kerran perinteisen pääsiäisreissun pohjolan upeimpiin maisemiin, Lyngenin Alpeille. Reissulle osallistui yhteensä 12 sakelaista, joista kahdeksan lähti mukaan myös opastetuille retkille. Oppaita oli kaksi, vastikaan UIAGM vuoristo-oppaaksi valmistunut Josef Westerlund sekä UIAGM Aspirant Martin ”Bruce” Lundberg.

Monet ryhmästä olivat lähdössä ensimmäisille alppireiteilleen intoa puhkuen. Pian kävi kuitenkin ilmi, että lumiolosuhteet olivat vuodenaikaan nähden aika poikkeukselliset – lunta oli paljon! Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli Lilla Piggtinden, suhteellisen lähellä majapaikkaamme Lakselvbuktissa. Latua tekevillä oppailla oli aikamoinen homma välillä polveen asti ulottuvassa puuterissa.

Suuren lumimäärän takia, itse huiputus olisi ollut liian haastavaa tällä porukalla. Pääsimme kuitenkin könyämään harjannetta vähän matkaa ja ilmeisesti kuitenkin sen verran riittävästi, että alppikiipeilykipinä pääsi porukkaan tarttumaan.

Alaspäin pääsimme nauttimaan upeasta puuterilumesta. Reissussa oli muutaman suhteellisen kokematon puuterinpöllyttäjä niin siinä oli kyllä aikamoisen kova homma kun kaatumisen jälkeen piti yrittää punnertaa penkasta pois! Valitettavasti hienolla laskulla oli myös hintansa, yksi ryhmän jäsenistä kaatui niin, että polvi vääntyi melkoisen pahasti. Oppaan avustuksella ja sinnikkyydellä loukkaantunut pääsi alas mutta tämän reissun laskut oli sitten laskettu. Kävimme näyttömässä polvea Tromssassa ja lääkäri epäili, että ristiside tai kierukka olisi mennyt. Suomessa vammaksi varmistui eturistisiteen repeämä. Todella harmi juttu! Tälläiset jutut muistuttaa siitä, että näissä lajeissa on kyllä aina riskinsä ja paras ennaltaehkäisy taitaa olla hyvä lihaskunto ja maltti liikkeissä, vaikka eihän se joskus vaadi kuin huonoa tuuria.

Hieman sinkkinen keli skinnatessamme kohti Lilla Piggtindeniä

Hieman sinkkinen keli skinnatessamme kohti Lilla Piggtindeniä

Kiipeilykamppeet päälle, oli muuten aika kylmä!

Kiipeilykamppeet päälle, oli muuten aika kylmä!

Opas Josef selittää shortropen periaatteet.

Opas Josef selittää shortropen periaatteet.

Harjannetta könyämässä

Harjannetta könyämässä

Takaisin suksien luo ja edessä oli hieno puuterilasku.

Takaisin suksien luo ja edessä oli hieno puuterilasku.

Toisena päivänä suuntasimme autoilla kohti Lyngseidetin kylää. Haaveissamme oli taas alppikiipeilyreitti mutta lunta kun riitti niin luvassa oli hiihtämistä. Kohteeksi valikoita loivahko Rörnestinden, sillä vyöryvaara jyrkemmillä rinteillä oli asteikolla 3 tai 4. Osa porukasta jatkoi ihan toppiin ja osa porukasta valitsi mielummin Josefin hiihtokoulun. Rinteessa oli puuteria sopivasti mutta ei liikaa niin myös hieman kokemattomammat laskijat pääsivät vauhtiin!

Toisen päivän retken maisemia: Kavringstinden

Toisen päivän retken maisemia: Kavringstinden

Rörnestindenin rinteellä käymässä läpi lumivyöryasioita

Rörnestindenin rinteellä käymässä läpi lumivyöryasioita

Josef, Sanna ja Emilia naureskelemassa Brucanin tyylinäytteelle

Josef, Sanna ja Emilia naureskelemassa Brucanin tyylinäytteelle

Kolmantena päivänä meillä oli enää yksi opas ja retkelle lähti neljä sakelaista. Tällöinkin oli harkinnassa  helppo harjannekiipeily lähellä Lyngseidettiä mutta kun keli oli kerrankin upean aurinkoinen niin päätettiin lähteä Koppangsbreenin jäätikölle ja sieltä mahdollisesti jollekin huipulle. Reitin alussa oli suhteellisen jännä kohta missä oli vyörynyt alas suuri määrä pientä lumipalloa mutta ei kuitenkaan ihan lumimassoja. Josef edellä ja yksi kerrallaan menimme tästä ylös kuitenkin ilman mitään ongelmia. Tuli ainakin treenattua skinnauskäännöstä jyrkällä.

Skinnasimme jonossa läpi pitkän solan, koko aika nousten ylemmäs. Näköalat olivat todella upeat! Jäätikölle päästyämme alkoi pilviä kerääntymään pikku hiljaa. Mittasimme sondilla paljon puuteria jäätiköllä oli ja tuloksena oli 2,5 metriä! Pian keli veti ihan sinkkiin ja Josef ilmoitti, että meidän on lähdettävä pikimiten alas. Lasku jäätiköltä melkein totaalisessa whitoutissa oli ainakin minulle aikamoinen haaste. Onneksi Josef näytti edellä mallia ja teki pitkää helppoa käännöstä. Lumen pinnassa ei ollut mitään kontrastia. Solan loppuosassa jouduttiin tekemään vähän tasatyöntöä ja myös vetämään split boardilla liikkuvaa Mikaa. Hieno retki kaiken kaikkiaan vaikka keli sitä lyhensikin hieman.

Kaiken kaikkiaan reissu meni enemmän hiihtohommiksi mutta se on olennaisen osa talvialppikiipeilyä niin hyvä sekin olla hallussa. Opimme kuitenkin paljon lisää näissä olosuhteissa liikkumisesta ja maaston tarkkailusta. Ja se puuteri oli oikeasti aika mielettömän hyvää! :)

Emilia ihailee maisemia kolmannen päivän retkellä kohti Koppangsbreenin jäätikköä.

Emilia ihailee maisemia kolmannen päivän retkellä kohti Koppangsbreenin jäätikköä.

Emilia, Vesa, Mika ja Anne tyytyväisinä retken jälkeen

Emilia, Vesa, Mika ja Anne tyytyväisinä retken jälkeen

Reissun neljäs päivä ja päätimme lähteä laskemaan puuteria takapihan mäkeen!

Reissun neljäs päivä ja päätimme lähteä laskemaan puuteria takapihan mäkeen!

Mika pöllyttämässä.

Mika pöllyttämässä.

Näkymät koti-ikkunastamme.

Näkymät koti-ikkunastamme. Kiitos Lyngen, ensi vuoteen!

Ensi vuodesta puheen ollen – tarkoitus on järjestää SAKEn retki taas samoille suunnille! Kohteena olisi mahdollisesti myös Senjan saari. Lyngen ja Senja ovat molemmat vähän keliherkkiä alueita niin harkinnassa olisi myös kaksiosainen retki, että aluksi oltaisiin Senjalla ja sitten Lyngeniin. Majoituspaikka on myös mahdollisesti vaihtumassa, olisi hyvä löytää paikka joka olisi vähän keskeisempi sijainniltaan mistä olisi helpompia liikkua sinne puolelle niemeä missä on parempi keli.

On myöskin tarkoitus järjestää kaksi tasoryhmää, jolloin alppikiipeilyä aloittelevat pääsevät harjoittelemaan perusjuttuja ja kokeneemmat voivat käydä kiipeämässä jonkun hieman vaatimman reitin. Jos on ideoita tai toiveita reissun suhteen niin saa meilata anne ät suomenalppikerho piste fi :)

–Anne

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *