#Alppikerholaiset 1: Reima

Viikolla 25.1.-31.1.2016 teitä viihdytti kerhon instagramissa ja fb-sivulla Reima Karhila osana #alppikerholaiset-projektia, jossa kerhon jäsenet jakavat muistojaan sosiaalisessa mediassa inspiroidakseen ja ilahduttaakseen. Tule mukaan postittamaan.

”Viikon aikana esittelin vuosien 2009-2015 kiipeilykohokohtani, yksi kuva vuotta kohden:”

Maanantai

Aguille de l'M ruuhkareitti. cc: Reima Karhila 2009 #alppikerholaiset

”2009 ensimmäinen reissu Chamonix’hin. Ensin Papillon-harjanteella ohitettiin ja tultiin ohitetuksi. Kuvassa olevalla Aguille de l’M:n klassisella luoteisharjanteella väkimäärä kävi käsittämättömäksi. Kahden erehdyksen jälkeen tajusimme, että täällä ei kannattanutkaan mennä kaikkien opaskirjojen hehkuttamille klassikoille. Seuraavaksi suuntasimme Pelerinin Grütter-harjanteelle. Siellä ei nähty ristin sielua. Hieno reitti, suosittelen.”

Tiistai

marie_rose_vipe_IMG_0132_resize

”2010 välivuosi vuorireissuista. Siihen aikaan perinteenämme oli maaliskuinen reissu Fontainebleau’hön. Jos Suomessa erehtyi luulemaan osaavansa kiivetä kutosen bouldereita, näkemys korjaantui nopeasti. La Marie Rose (kuvassa) on maailman ensimmäinen 6a-luokan rata. René Ferlet’n vuoden 1946 mestariteoksen toppaaminen vaati paikan päälle reissaamisen kolmena keväänä ja lopulta muutaman vinkin vanhalta astrofyysikolta, joka oli työstämässä jotain käsittämättömän vaikeaa Cuvier’n aukion toisella puolella. Tämän ruudun on napannut Jaana Viitakangas ja kiipeämässä on Vipe, joka kiipesi reitin nopeasti, vain viikon työstöllä…”

Keskiviikko

janne_ringers_IMG_2930-1

Jaksakaa vielä hetki näitä matalien paikkojen reportaaseja. Perjantaina on taas luvassa oikea vuorikuva.

”2011 tutustuimme tarujen Kustaviin. Ensimmäisellä vierailulla syötiin kanttarellipastaa ja tattimuhennosta (kiitos Felixin vaiston ja tarkkojen silmien) ja otettiin lentoja Hopiavuoren Dead Ringersiltä (kuvassa vasemmanpuoleinen halkeama). Takaisin tultiin monta kertaa, yllättävän usein täydenkuun aikaan. Sieniapajat ailahtelivat, mutta Ringersin armottomuuteen saattoi luottaa.

Se on kiipeämistäni Suomen reiteistä ylivertaisesti hienoin, ja olin onnekas saadessani jakaa pakkomielteen Jannen kanssa.

Joskus projektoidessa saattaa sisäinen optimisti kadota hetkeksi. Lokakuisena viikonloppuna Niamh Ní Mhóráin on ikuistanut tunnelman: Onko pakko kiivetä, jos ei halua?”

Torstai

men_of_ice_climbing_2013_layout

”2012 maaliskuussa oli aika toteuttaa jo tovin kypsytelty projekti. Muutamaa vuotta aiemmin äkkäsin duunikeikalla Jenkeissä women of rock climbing -kalenterin. Tuoteryhmässä on jopa kilpailua, stone nudesit ja muut. Silmä lepää mutta sielu jää rauhattomaksi. Jos joku tykkää poseerata, rihmankiertämissä tai ilman, niin poseeratkoon, mutta jotenkin tämä liskoaivoja kutitteleva äärikonservatiivinen, piukkaan muottiin puristava bikiniestetiikka jäi vaivaamaan.

Mikä ratkaisuksi? Irvokas parodia tietenkin. Kallion kiipeilijäkarpaasit oli yllättävän helppo suostutella mukaan, ja lisävahvistuksia saatiin Tanpesterista ja Tapanilasta.  Pirunkallion jäädyttäjätkin suhtautuivat ajatukseen kannustavasti. Valokuvaajaksi löytyi oikea taiteiden maisteri, taittajaksi grafiikan ammattilainen ja painossakin oli tuttuja töissä.

Men of ice climbing -kalenterilla kerättiin 800 euroa hyväntekeväisyyteen ja opeteltiin kehtaamaan koko rahan edestä.

Jos jokin projektissa kaduttaa, se on jälkiproduktion aikataulutus: Kalenterit olivat vielä painossa kun Ines Papert kävi pitämässä esityksensä Helsingissä Alppikerhon juhlaseminaarissa.”

Perjantai

jorasses_niamh_DSC_0415_resize

”2013 revanssit Petit Jorasses’in Contamine’ista. Kaksi vuotta aiemmin kokeiltiin, mutta puolivälin klassinen kamiini ei päästänyt läpi ja nöyrryimme pakittamaan ja bivittämään Mer de Glacen louhikkokentällä. Olin sparrannut Kylmällä Höngällä ja Kirnulla tätä uusintaottelua varten, ja nyt kruksista mentiin heittämällä. Mutta eihän se lyhyt reitti ole, ei. 14 tuntia kiipeilyn aloittamisen jälkeen Niamh hengähtää 650-metrisen seinämän päällä. Selän takana tunnelmaa luo Grandes Jorasses’in Hirondelles-harjanne. Päätimme kiivetä reitin klassisella tyylillä: Kengät, raudat ja hakut ovat repuissa ja edessä on laskeutuminen Italian puolelle, jäätikön ylittäminen täydenkuun valossa ja Gervasutti-majan sisäänkäynnin löytäminen aamuyön puolella. Viimeinen osoittaui melkoiseksi haasteeksi, mutta eipä pidennetä tarinaa liikaa.”

Lauantai

Projection: Cylindrical (1) FOV: 167 x 72 Ev: 15.87

”2014 tuli kuin varkain huiputettua ensimmäinen nelitonninen. Laskemassahan me enemmän olimme, mutta kun uutta lunta oli kitsaasti pöllyteltäväksi, niin päädyimme touraamaan hieman ylemmäs. Piramid Vincentin normaalireitti on lempeä retkikohde. Hissin ja huipun puolivälistä löytyy moderni refugio, jossa voi maksaa luottokortilla. Tässä rankasti jälkikäsitellyssä kuvassa Jogi ihailee Italian maisemia tuon puolimatkan krouvin terassilta. Muuten olen sitä mieltä, että Olympuksen m43 15mm runkotulppalinssiä ei kannata kenenkään ostaa, paitsi jos minä olen myymässä.”

Sunnuntai

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

”2015 reissut suuntautuivat Norjaan. Lofoottireissu kesällä oli mahtava, mutta jostain syystä kiipeily ei tarttunut siellä kennolle kovin hyvin. Talvinen viikonloppu Hemsedalissa oli paljon valokuvauksellisempi – Lumi ja Jannen kirkkaan värinen takki olivat kai hyvä yhdistelmä. Olimme varovaisia radan valinnassa. Uusi laakso ja uusi tapa luokitella reittejä – Norjassa harvoin lempeä. Ut i vår hage ei oikeastaan ollut kunnossa, mutta marginaalit osoittautuivat niin suuriksi, että ylös päästiin hymyillen.

Tämä kuva päättää someviikkoni. Kiitos teille, olette olleet hieno yleisö! Tästä jatkaa Matti ja odotettavissa on varmaankin tarinoita paljon, paljon korkeammista paikoista.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *