Suomalainen kiipeilyopas, Saku Korosuo

JÄÄKIIPEILYN RISKIT

Jääkiipeilyssä liidipudotukseen liittyy paljon riskejä. Varmistusten ja jään kestävyyden arvioiminen voi olla vaikeaa. Pudotessa jalat ottavat yleensä ensimmäisenä vastaan, ja kovan iskun seurauksena jäärautojen piikit pureutuvat tiukasti kiinni jäähän. Mikäli kiipeilijä kuitenkin edelleen jatkaa putoamista, on seurauksena helposti jalkojen murtuminen. Teräviin hakkuihin ja jäärautoihin satuttaa itsensä helposti. Jääkiipeilyssä tulisi liidata ainoastaan reittejä, jotka pystyy kiipeämään putoamatta.

Jääkiipeilyä kannattaa harjoitella yläköydessä niin kauan, että tietää minkälaista jäätä pystyy kiipeämään putoamatta. Yläköydessä putoaminen on tietysti turvallista. Samoin jyrkillä, pultatuilla mixta- ja drytool-reiteillä putoaminen on turvallista ja yhtä tavallista kuin sporttikiipeilyssä.

Jäätä irtoaa varsinkin silloin, kun kiipeilijä lyö hakkuja jäähän, mutta myös reitin päältä voi pudota jäätä. Kun niin käy, on kiipeilijän tehtävä varoittaa varmistajaa huutamalla: "JÄÄTÄ!" Varmistajan tulisi seisoa sivussa kiipeilylinjasta, jolloin putoava jää ei osu varmistajaan.

Riskejä aiheuttavat myös murtuvat jäämuodostelmat, kuten pilarit ja jääverhot. Vaikka pilaria ei itse kiipeäisikään, on se romahtaessaan hengenvaarallinen, mikäli kiivetään lähistöllä. Yksi kuutiometri jäätä painaa vajaan tonnin. Vapaasti roikkuvat jäämuodostelmat romahtavat yleensä silloin kun lämpötila muuttuu nopeasti. Keväisin jään sisällä virtaava vesi saattaa myös sulattaa jäätä sisältäpäin niin, että vesiputouksen päällä oleva jääkuori on hyvin ohut. Se voi romahtaa jo kiipeilijän painosta, jolloin kiipeilijä putoaa vesiputouksen sisään. Tämä on erittäin vaarallista, sillä jääkylmä vesi johtaa nopeasti hypotermiaan.

Jääputouksen lähistöllä maa on usein jäässä. Liukastumisen riski on ilmeinen, mikäli ei käytetä jäärautoja. Jäärautojen kanssa liikkuessa taas saattaa kompastua, mikäli jääraudan piikit tarttuvat vaikkapa housujen lahkeisiin. Mikäli jäärautoihin ei ole tottunut, saattaa niillä myös vahingossa potkia itseään.

Jääkiipeilyä harrastetaan talvella ja usein kovassa pakkasessa. Jos onnettomuuden sattuessa ei pysty liikkumaan, hypotermia uhkaa nopeasti. Esimerkiksi Korouoman jääputouksilla kännykkä ei välttämättä kuulu ja avun saapumisessa voi kestää kauan.

Artikkeli on osa seitsemänosaista artikkelisarjaa, osa 6/7.

Yläbannerin kuva Anu Korosuo.

Artikkeli on ote Saku Korosuon kirjoittamasta ja Aula & Co:n julkaisemasta kirjasta Suomalainen kiipeilyopas, “9. Jääkiipeily - Jääkiipeilyn riskit” s.174. Kirja on kattava teos jokaiselle kiipeilijälle vasta-alkajasta harrastajaan oli sitten tavoitteena oppia uusia solmuja, turvallista toimintaa kallioilla tai vaikka bigwall-kiipeilytekniikoita. Osta omasi Holvi-nettikaupasta!

Saku on pitkän linjan kiipeilijä, RCI/UIAA-tason kalliokiipeilykouluttaja ja IRATA-köysiteknikko. Saku on kolunnut kallioita ja vuoria ympäri maailman kohta 20 vuotta, joten omaa osaamista löytyisi useammankin kirjan verran. Voit tunnistaa Sakun myös Kiipeily-lehden takasivun pakinoista “Sakun palat”, joissa herra kuvaa kiipeilyskeneä hyvinkin monenlaisilta kanteilta. Käy myös tutustumassa Sakun sivuihin korosuo.com. Jo pelkästään kuvagalleria on visiitin arvoinen.