Haagalaisten harrastelua (Alppikiipeily 1, 1977)

Kaikkia rinteillä liikkujia ei alppikerho ole tavoittanut viime vuosina. Villinä ryhmänä Helsingin seudulla on liikkunut kolmikko Pertti Lehväslaiho, Lauri Salonen, Eero Pajula.

Koko juttu alkoi puista. Se oli aluksi koulupoikien roikkumista männyissä ja kivillä Haagan hyppyrimäen takana. Se muuttui sitten innostuksen kasvaessa eräänlaiseksi köysistelyksi: puusta toteen hankkiuduttiin köyttä myöten. Käsivoimia siinä tuli hankituksi, mikä kyllä näkyy vieläkin, kun katselee Pepen liikkumista kalliolla.

Matti Jokisen kirjasta löydettiin Taivaskallio, ja liikkuminen Haagan puissa ja Kaivokselan vanhoilla kaivoksilla alkoi muuttua yhä enemmän puhtaaksi kalliokiipeilyksi. Mitään piirroksia reiteistä ei pojilla ollut käytettävissään, vaikeusasteita ei tietenkään tiedetty ja kovasti oltiin pettyneitä, kun Valaskalaa ei onnistuttu nousemaan.

Sipoossa pojat kävivät kolme kertaa. Apuneuvoina olivat itse tehdyt haat ja 10 mm:n nailonköysi. Reittejä ei sielläkään tunnettu, ja vanhan haan löytyminen oli aina iloinen yllätys. Munchenistä tilattiin sitten kalliilla rahalla välttämättömimpiä välineitä, ja pikku hiljaa saatiin touhuun oikeaoppisuutta. Erilainen korkeuksissa rimpuileminen alkoi jäädä. Tilalle tuli vuoristokiipeily.

Kuvastimessa olleen jutun perusteella pojat ottivat yhteyttä Karhumäen Veikkoon. Näihin aikoihin Lauri Salonen joutui kuitenkin lähtemään puolustusvoimien leipiin, ja Eero Pajula meni opiskelemaan Frankfurtiin. Pepe sen sijaan on ollut aktiivisesti mukana koko kesän ja hänet on opittu tuntemaan väkivahvana kalliokiipeilijänä, jonka otteet usein täpärissä tilanteissa pitävät raudanlujasti.

Lähivuosina saanemme nähdä myös kaksi muuta kaverusta kesäiltoina mukana Taiskin ja Sippolan rinteillä.

Heikki Niskakangas

Tämä Heikki Niskakankaan kirjoitus ”Haagalaisten harrastelua” julkaistiin alunperin Alppikiipeily 1 -lehdessä vuonna 1977.