Historiablogi — Suomen Alppikerho

Via Finlandia 50 v (Kiipeily nro 2/2009)

Matti A. Jokinen
Kuvat Matti A. Jokisen albumi

Tuolloin Torre Granden pohjoishuipun noin 130 metrin korkuisella koko matkan negatiivisella itäseinällä ei ollut yhtään reittiä, vaikka parhaat italialaiset kiipeilijät olivat sitä jo kauan turhaan yrittäneet kiivetä. Heidän mielestään seinämä olisi mahdoton valloittaa ilman porahakoja. Tuolloin 50-luvulla Italiassa ja varsinkin Cortinan laaksosta löytyivät maailman parhaat kiipeilijät ja vaikeimmat reitit.

Henna PaalanenNovember 10, 2019

Jääkiipeily Suomessa (Alppikiipeily nro 12 1983)

Tämän vuoden jääkiipeilykausi alkaa olla jo loppupuolella ainakin näin Etelä-Suomessa, mutta tässä Petri Lintisen kirjoituksessa palataan 1980-luvun alkuaikoihin: kerrotaan kuinka Suomen ensimmäiset jääkiipeilyreitit syntyivät ja minkälaisilla varusteilla silloin kiivettiin. Meininki oli toisaalta hyvin erilaista kuin nykyisin, mutta mukana on myös paljon monelle nykykiipeilijällekin tuttua fiilistä: ”Kahdella jäävasaralla kiivettäessä pysysuorassa jäässä tapahtui usein ikävä ilmiö: Voimat ehtyivät. Turvonneet ja aristavat rystyset eivät olleet mikään harvinaisuus Nuuksiosta takaisin palattaessa.”

Henna PaalanenMay 3, 2018

Kansainvälinen kiipeilytapaaminen 1976, Ensa Chamonix (Alppikiipeily1 1977)

Tässä matkakertomuksessa tehdään alppinousuja jalkalenkeillä, etsitään halpoja untuvatakkeja Courmayerista, joudutaan lumisateeseen Dent du Requin itäseinän keskipilarilla, melkein luiskahdetaan kamalaan railoon kun hypitään 3 metrin loikkia, esitellään Vekarajärven-dioja ulkomaalaisille, tavataan sormensa ja varpaansa kuuluisassa ensinousussa Annapurnalle menettänyt Maurice Herzog sekä vietetään päättäjäisten jatkoja riihessä.

Henna PaalanenMay 3, 2018

Haagalaisten harrastelua (Alppikiipeily 1, 1977)

Kaikkia rinteillä liikkujia ei alppikerho ole tavoittanut viime vuosina. Villinä ryhmänä Helsingin seudulla on liikkunut kolmikko Pertti Lehväslaiho, Lauri Salonen, Eero Pajula.

Koko juttu alkoi puista. Se oli aluksi koulupoikien roikkumista männyissä ja kivillä Haagan hyppyrimäen takana. Se muuttui sitten innostuksen kasvaessa eräänlaiseksi köysistelyksi: puusta toteen hankkiuduttiin köyttä myöten. Käsivoimia siinä tuli hankituksi, mikä kyllä näkyy vieläkin, kun katselee Pepen liikkumista kalliolla.

Henna PaalanenJanuary 29, 2018

Kertomuksia suomalaisen Kiipeilyn historiasta