Suomen Alppikerhon Mont Blanc 2014 -viikko

Kesän 2014 Mont Blanc 2014 -viikolle lähti matkaan neljä alppikiipeilyä aloittelevaa reissulaista Kalle Heikkinen, Satu Lehtiniemi, Pauliina ja Robert Sjölund. Kaikilla tuntui olevan paljon taustaa luonnossa liikkumisesta ja jokainen oli ainakin kerran elämässään kokeillut jotain kiipeilylajia. Kalle on tehnyt useita hiihtovaelluksia Lapissa, ollut aktiivinen juoksija sekä satunnainen seinä- ja kalliokiipeilijä. Satu on harrastanut jää- ja kalliokiipeilyä, käynyt vuonna 2012 Nepalissa huiputtamassa Island Peakin (6189 moh.) sekä jäätikkökurssin Kebnekaisella. Pauliina ja Roope taas puolestaan ovat liikkuneet vuorilla lähinnä suksilla ja harrastaneet seinä- ja kalliokiipeilyä sekä Roope on muutaman kerran käynyt jäätikkövaelluksella Norjassa. Porukka tuntui olevan niin taito kuin kuntotasoltaan samalla viivalla ja yhteinen sävel löytyi helposti matkajärjestelyjä tehdessä. Pian oli yhteinen base camp vuokrattu Chamonixin keskustan läheisyydestä, lennot buukattu Geneveen ja lentokenttäkuljetus varattu, matkapaketti niin sanotusti varusteita vailla valmis.

Mont Blanc lintuperspektiivistä ja Aguille du Midi Chamonixista zoomailtuna

Kulkeminen ja majoitus

Suorat lennot Geneveen löydettiin Finnairilta melko järkevään hintaan, n. 250 €/hlö. Koko porukka matkusti paikan päälle muutamaa päivää ennen virallisen ohjelman alkua, jota voi suositella lämpimästi. Silloin ehtii hyvin tutustumaan kylään, hankkimaan loput varusteet ja vaikka pyörähtämään kalliokiipeilemässä.
Lentokenttäkuljetus buukattiin Cham-Vanilta, joka kustansi 30 €/hlö/suunta, ollen nopea, luotettava ja stressitön tapa päästä lentokentältä perille majapaikkaan ja takaisin kentälle. Päätimme myös vuokrata yhteisen asunnon koko viikoksi Chamonixista, jolloin ei tarvitsisi säätää mitään ylimääräistä säilytystä kylään jääville kamoille vuorilla olon ajaksi ja käyttää aikaa hotellista sisään- ja uloskirjautumiseen. Asunnon vuokra oli n. 870 €/ 10 päivää.

Onko sinulle kalliit varusteet olleet yksi iso kynnys lähteä kokeilemaan alppikiipeilyä ja toteuttamaan reissua? Monelta löytyy varmasti kotoa vuorilla tarvittavaa vaatetusta, mutta esim. jäärautojen kanssa sopivien jäykkäpohjaisten vuoristokenkien ostaminen on sen verran kallista lystiä, että ne syövät helposti liian ison loven matkabudjettiin. Chamonix on täynnä urheiluliikkeitä, joista suurin osa myös vuokraa varusteita. Chamonixissa myös liikkeiden valikoimat ovat ihan omaa luokkaansa ja hintataso myös monessa tuotteessa hieman Suomea edullisempi. Vuoristokenkien viikkovuokra on n. 65 €, ja kun kertoo lähtevänsä opastetulle reissulle, niin ainakin Aguille du Midin ala-aseman takana oleva vuokraamo antoi vielä 10 % alennusta. Satu taisi huomata, että myös kuorivaatteita olisi ollut vuokrattavana, joten ennen kuin lähdet ostamaan koko varustepakettia, kannattaa tsekata vielä vuokramahdollisuudet jos vähänkin tuntuu, ettei tavaralla ole tarpeeksi usein sinulle käyttöä. Näillä pääset ehkä vähän edullisemmin matkaan ja toteuttamaan unelmia. Meidän reissulla oppaalta lainaksi oli saatavilla kypärä, valjaat, jääraudat, hakku, vaellussauva, sukurenkaat, slingit ja prusikit.

Cappuccinoa, kalliokiipeilyä ja Roope ”karkkikaupassa”

Päivän cappuccino ja kamasäätöä

23.-25.6. Chamonix – Monte Rosa – Chamonix

Mont Blanc 2014 –viikkomme ohjelma pyörähti käyntiin virallisesti maanantaina 23.6. Tätä ennen olimme tehneet ostoksia kylässä, käyneet kalliokiipeilemässä Les Gaillandsin kalliolla sekä viettämässä puolikkaan päivän Aguille du Midillä (3842 moh.) portaita rampaten ja energiaa tankaten pan de chocolatin sekä cappuccinojen muodossa. Tuo päivä oli ylhäällä niin sumuinen ettei maisemissa ollut juuri katsomista.

Aamusumu Agui du Midilla vaihtui iltapäivän aurinkoon Les Gaillandsin kalliolla

Maanantaina pääsimme kuitenkin itse asiaan, lähdimme UIAMG-vuoristo-opas Rasmus Krogeruksen kyydissä Gressoneyn laaksoon Italiaan ja nousimme Stafalista hisseillä n. 3260 metriin Punta Indrenin lähelle Monte Rosan maisemiin. Tästä oli vajaan tunnin kävely ylös Rifugia Cittá di Mantovalle (3500 moh.), joka oli akklimatisoitumis- ja majapaikkamme seuraavat kaksi yötä. Koska nousu Mantovan majalle oli hissiasemalta lyhyt, mukaan pystyi ottamaan hieman ylimääräistä evästä ja varustetta. Yöpymiseen kuului aamiainen ja kolmen ruokalajin illallinen. Majalta toki sai ostaa myös evästä, mutta suklaapatukan hinta ylös vietynä oli luonnollisesti aika paljon Chamonixin supermarkettia enemmän, joten sellaista evästä tuntui järkevältä kantaa majalle itse. Sen sijaan herkullisesta paikan päällä leivotusta marjapiirakasta, loistavasta italialaisesta kahvista ja maukkaasta minestronekeitosta maksoi mielellään. Mantovan majan vesijohtovettä ei voinut juoda ja vesi lirisi hanasta myös erittäin pienellä paineella, joten ostovettä varten on hyvä varata rahaa, n. 10 €/ päivä.

Mantovan majalta käsin huiputimme kaksi upeaa nelitonnista kelien vaihdellessa sinkistä aurinkoiseen. Oppaamme Rasse onnistui tilaamaan tiistain huipulle, Lundwigshöhe (4341 moh.) puolipilvisen sään ja keskiviikkona Piramide Vincentillä (4215 moh.) saatiin nauttia täydestä auringon paisteesta. Tiistaina koko porukka kärsi enemmän tai vähemmän korkeasta ilmanalasta, mutta keskiviikkona pääkivut ja krapulainen olo olivat hävinneet öisen lumisateen mukana. Mantovalla treenasimme myös railopelastusta, tosin olosuhteista johtuen tämä tapahtui majan kellarissa ja tiistai-iltana kävimme harjoittelemassa mökin alla olevalla jyrkällä seinämällä hakun käyttöä sekä kävelyä. Meidän akklimatisoituessa Monte Rosan maisemissa, toinen Mont Blancin huiputusta varten buukattu UIAMG-vuoristo-oppaamme Josef Westerlund selvitteli Chamonixin päässä valkoisella vuorella vallitsevia olosuhteita ja kävi lukemassa kertomansa mukaan työpäivän verran kirjaa Aquille du Midillä.

Sinkistä aurinkoiselle Ludwigshöhen huipulle päänsäryssä, mutta silti hymyssä suin

Tunnelmaa, alppijääkäreitä ja reissun paras jälkiruoka Mantovan majalla

Piramide Vincentin huipulla

Keskiviikkoiltapäivällä palasimme takaisin Chamonixiin ja taas oli aika räjäyttää varusteet sekä miettiä mitä oikeasti seuraavaan nousuun mukaan tarvitsee. Mont Blanc vilkkui jo mielessä, mutta myös mahdollisuus siitä, että suunnitelmaan tulisi muutos. Kuuden aikaan illalla tapasimme Rassen ja Josefin. Hetkellinen pettymys häivähti varmasti jokaisen kasvoilla Rassen kertoessa, että hän oli perunut Cosmiquen majan varaukset. Kiipeäminen Alppien korkeimmalle vuorelle Mont Blancille ei tulisi tällä reissulla toteutumaan. Näissä hommissa pitää ymmärtää, että vuoret eivät kunnioita sinun tavoitettasi vaan sinun on kunnioitettava vuoria, toimittava omien taitojen sallimissa rajoissa, jotta voit palata vielä takaisin. Valkoisen vuoren tilalle meillä oli luvassa jälleen lähtö Italian puolelle ja yritys päästä huiputtamaan Italian korkein vuori Gran Paradiso (4061 moh.). Tuolla käyneiden ystävien kehut ja kommentit saivat pettyneimmänkin mielen piristymään ja hyvillä mielin kävimme nukkumaan odottaen taas seuraavan päivän starttia.

26.-27.6. Chamonix – Rifugio Chabod – Gran Paradiso (4061 moh.) – Chamonix

Luxusaamiaisen jälkeen Chamonixin base campissa ihanat pienet italialaiskylät vilahtelivat silmissä matkalla Gran Paradison kansallispuistoon. Matkalta ostettiin vielä salamia, juustoa ja leipää seuraavien kahden päivän lounaiksi Rassen innoittamina. Tälle reissulle mukaan tuli myös toinen opas Josef ja hänen matkassaan ruotsalaisvahvistus Jens, jonka kiipeilyreissu oli alkanut hieman epäonnisesti oman reissukaverin sairastuttua ja oppaan jouduttua perumaan loppupäivien ohjelma. Autot jätettiin parkkiin noin 1800 metrin korkeuteen ja siitä lähdettiin nousemaan helppokulkuista polkua pitkin Chabodin majalle (2700 moh.).

Leppoisa vaelluspolku nousee kauniissa maisemissa ylös Chabodin majalle (2700 moh.).

Takaportti Gran Paradison huipulle (4061 moh.), jossa taas koko ryhmä koossa (vain Rasse vain jäi huipulla Madonnan taakse piiloon) ja elämä hymyilee – hymyile sinäkin!

Päivä oli kokonaisuudessaan kesäisen lämmin ja aurinkoinen, mutta pilvet tanssivat Gran Paradison huipulla, kunnes iltaa kohden ne päättivät näyttää meille seuraavan päivän tavoitteen. Nyt viimeistään pettymys siitä, että yritys Mont Blancin huipulle ei onnistunut, oli hävinnyt kaikkien mielestä. Korvatulpat korviin, buffi silmille ja unta ei tarvinut paljon odotella. Seuraavana aamun tavoite oli kova – aamiainen klo 4 ja lähtö majan pihasta klo 4:30. Tätähän oli jo vähän Monte Rosassa treenattu.

Perjantaiaamu alkoi otsalampun valossa. Kamppeet kasaan, yritys tankata aamiaista niin paljon kuin pystyi ja iso plussa Chabodin majalle tarjolla olleesta tuoremehusta. Uskokaa tai älkää, mutta meidän koko ryhmä pystyi siihen, olimme valmiita lähteä tallustamaan polkua kohti ylös kohoavaa jäätikköä klo 4:30. Tunne oli mieletön! Aamu valkeni nopeasti ja jäätikköosuuden alkaessa otsalampun sai jo pakata takaisin reppuun. Tällä jäätiköllä oli paikoittain enemmän railoja näkyvissä kuin Monte Rosassa. Yöpakkasen kovettamaa lumen pintaa oli helppo kulkea ja jyrkkien kohtien nouseminen ylös tuntui yllättävän kevyeltä. Korkeus ei enää tuntunut niin sanotusti missään!

Rauhallisen jäätikkönousun jälkeen ylhäällä odotti toisenlainen todellisuus. Gran Paradison huippu on melko pieni, joten reilu parikymmentä kiipeilijää aiheuttaa jo ruuhkan paikalla. Hieman meitä ennen ylhäälle päässeet Josef, Kalle ja Jens lähtivät kohti huipputöröä klassista kalliotraversereittiä pitkin. Me emme jääneetkään odottelemaan omaa vuoroamme vaan Rassen päätti viedä meidän köysistön huipulle niin sanotusti takaoven kautta. Pääsimme Roopen ja Sadun kanssa kokeilemaan pienen pätkän kalliokiipeilyä jääraudat jalassa – awesome! Ylhäällä nopeat huippukuvat Madonna-patsaan ympärillä ja sitten tuota perinteisempää kalliotraversereittiä pitkin pois, jotta seuraavat tulokkaat pääsisivät huiputtamaan. Kokemus oli sanoinkuvaamattoman mahtava! Huipulla ei edes tuullut tai sitten emme sitä vain adrenaliinihöyryissämme huomanneet, mutta keli on todella ollut puolellamme tänäänkin.

Gran Paradisolta palasi siis onnellinen ja kymmeniä kokemuksia sekä elämyksiä rikkaampi kiipeilyporukka. Ja tämähän ei vielä loppunut tähän! Koska Mont Blanc jäi välistä, meille oli luvassa vielä ohjelmaa lauantaina. Väsymyksestä huolimatta päätimme kuitenkin vähän juhlistaa Gran Paradison huiputusta ja kävimme pizzalla sekä taisi siinä tulla lasillinen kuohuvaakin tai olutta nautittua pitkän päivän päätteeksi.

Lauantai 28.6. Chamonix – Aguille du Midi – Arête des Cosmiques – Aguille du Midi – Chamonix

Uni olisi toki maistunut jokaiselle tänä aamuna, mutta varpaat teipattuina ja reput selässä suuntasimme Aguille du Midin ala-asemalle. Jens oli hehkuttanut meille valitsemaamme päivän ohjelmaa, Arête des Cosmiquesin harjannereittiä. Tänään köysistöt jaettiin uusiksi; Roope ja Kalle lähtivät Rassen mukaan ja minä ja Satu solmimme itsemme Josefin köyteen. Reitti lähti laskeutumaan alas jäätikölle Aguille du Midiltä kapeaa ja jyrkkää lumiharjannetta pitkin. Puolen tunnin alamäkikävelyn jälkeen säädimme vielä kamppeita ja sitten se alkoi, kiipeäminen ylöspäin. Luvassa oli jäätä, lunta ja kalliota erikseen ja sekaisin. Matkalla tuli muutamia haastavia kohtia ja meillä Sadun kanssa oli molemmilla hetkemme, mutta toisiamme tsempaten kiipesimme kaikista kallion kokoloista ylös ja onneksi tässä lajissa ei jaeta tyylipisteitä. Viimeiset pari köyden pituutta olivat nautinnollisia, isoja muuveja melko pystysuoralla kalliolla tukevin ottein. Mutta kaikki jännittävä ja hauska loppuu aikanaan ja edessä oli enää loppuharjanne sekä tikkaiden nousu Aguille du Midin näköalatasanteelle. Tänään jos koska ainakin osa meistä oli tehnyt jotain mihin ei ehkä ihan heti ensimmäisellä alppikiipeilyreissulla olisi uskonut pystyvänsä.

Lähtö Aguille du Midiltä ja kalliotraversea Cosmiquen reitillä – niin siistii!

Oli se vaan niin huikeaa, että tänne on vielä palattava takaisin.

Haikein, mutta onnellisin mielin lähdimme hissillä takaisin alas kylään ja nautimme varjon alla hienon viikon viimeiset cappuccinot porukalla. Iltapäivällä pulahdimme Chamonixin uimahallin ulkoaltaaseen lepuuttamaan kipeytyneitä lihaksia, josta saimme vielä ihailla mahtavaa vuorimaisemaa. Illalla skoolattiin isommalla porukalla; meidän hienolle Gran Paradison huiputukselle ja Annen juoksemalle Mont Blanc puolimaratonille ja lisäksi Annelle kuuluu iso kiitos meidän reissun järjestämisestä Suomen Alppikerhon puolesta.

Sunnuntai 29.6. Chamonix – Geneve – Helsinki

Viimeinen aamu Chamonixissa alkoi sateisena. Ensimmäisenä sääliksi kävi maratoonareita, jotka olivat tänä aamuna aloittaneet 42 kilometrin urakkansa aamuseitsemältä. Toiseksi harmitti ruotsalaisvahvistuksemme Jensin puolesta. Hänen oli tarkoitus lähteä tänään kiipeilemään, mutta tällä kelillä ylös ei olisi asiaa. Meidän piti luovuttaa kämppä jo kymmeneltä, joten päätimme hemmotella itseämme aamiaisella ulkona tai siis tässä tapauksessa sisällä kahvilassa. Laukut saimme onneksemme päiväksi säilöön Chamonixissa asustelevan mukavan suomalaisperheen luokse.

Sateinen keli antoi hyvän syyn ottaa rennosti ja vain hengailla kaupungilla kauppoja kiertäen ja välillä maratoonareiden maaliin saapumista seuraillen. Enemmän kuin paremmin onnistuneen reissun jälkeen tuntui hetkellisesti hyvältä palata takaisin kotiin, kunnes lentokapteeni toivotti meidät tervetulleeksi syksyiseen Helsinkiin.

Jälkeenpäin voin taas vain todeta, että on uskallettava lähteä, jotta pystyt kokemaan ja oppimaan uutta. Pelottavinta tässä vain on se, että taisi alppikiipeilykärpänen päästä puremaan! Vaikka tällainen lomailu on toki fyysisesti raskasta, niin parasta on se, että näillä reissuilla pääsee takuulla irti arjen oravanpyörästä keräten melkoisen määrän henkistä pääomaa. Myös oikeaan asenteen omaavalla alppikiipeilyporukalla on aina aikaa ja lupa yhdelle cappuccinolle, oli kello kymmenen tai kaksi!

Ylärivi vasemmalta oikealle… Satu Lehtiniemi, Rasmus ”Rasse” Krogerus, minä ja Roope sekä alarivissä Kalle Heikkinen, Josef Westerlund ja Jens Karlsson.

Kiitos Suomen Alppikerholle, UIAMG-vuoristo-oppaille Rasmus Krogerukselle ja Josef Westerlundille mahtavasta reissusta ja hyvistä opeista! Tack så mycket också Jens Karlsson – det var trevligt att treffas och kanske vi klättrar tillsammans någonstans någon dag igen!

Tsekkaa myös huikea Roope Sjölundin tekemä reissuvideo:

Teksti: Pauliina Sjölund
Kuvat: Pauliina ja Roope Sjölund (Canon Powershot SX200 IS, iPhone 4 ja GoPro Hero 3)